Väistämättömästi murhaa kohti
Woyzeckin keskeneräisyys ja sirpalemaisuus tekevät siitä otollisen
muokattavan tekijöiden kulloisenkin tulkinnan mukaan. Katri Kekäläinen
on lähtenyt realistisen psykologian linjalle Tukkateatterin vahvassa,
henkilökuvaukseen nojaavassa esityksessä.
Määrittelemättömään nykyhetkeen sijoittuva Tukkateatterin esitys
painottaa päähenkilön asteittaista hajoamista ja hidasta luisumista
kohti murhaa. Sovitus luo tarinalle selkeän kaaren ja motivoi
henkilöiden teot uskottavasti.
Kekäläisen ohjauksessa korostuu klaustrofobinen ja painostava
tunnelma. Yleisön ympäröimät näyttelijät ovat joka suunnalta niin
toistensa kuin katsojienkin piinaavan katseen alaisina, ja tasaisen
rauhallinen rytmi antaa tapahtumille väistämättömyyden vaikutelman.
Välillä esitykseen kaipaisi voimakkaampia kontrasteja ja terävyyttä,
mutta kokonaisuutena se kantaa koko kestonsa, eikä sen sisäinen
logiikka notkahtele.
Woyzeckina ja Mariena Harri Kailanto ja Kirsi Vattulainen ovat herkän
avoimia, jos kohta hieman värittömiä. Sivuosissa etenkin Aksu Piipon
demoninen markkinataiteilija ja Nestori Välitalon pakkomielteinen
tohtori tuovat esitykseen väkeviä sävyjä.
Aamulehti 7.3.2011, Jussi Suvanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti