Aloitamme tänään Tukkateatterissa Georg Bühnerin Woyzeck-näytelmän harjoitukset.
Ohjaajaa jännittää.
Omituista olisi, jos ei jännittäisi. Uuden aloittaminen on aina sellaista, mutta jännitys on hyvä asia. Pinnan alla hyrisee. Tämä on ensimmäinen kiistattomasti klassikkoteksti, johon tartun, klassikkokammosta on kuitenkin joskus hyvä päästää irti.
Woyzeck on siitä mielenkiintoinen näytelmä, että emme voi koskaan täysin tietää, millaiseksi Büchner sen tarkoitti. Hänen kuolemansa jälkeen löydetyt kohtaukset on laitettu tiettyyn järjestykseen, mutta kanonisoitua muotoa ei ole. Tämä antaa sovittajallekin vapaat kädet.
Olenkin ottanut paljon vapauksia tekstiä sovittaessani. Jo käytännön syistä yli neljäkymmentä roolia on tiivistetty yhteentoista, näyttelijöitä on yhdeksän. Olen myös muuttanut kohtausjärjestystä oman näkemykseni mukaiseksi, yhdistänyt joitakin roolihenkilöitä sekä lyhentänyt jo entuudestaan tiivistä tekstiä paikoin.
Maaliskuussa nähdään, kuinka paketti toimii. Näyttelijöiden lisäksi mukana on puolentusinaa muuta tekijää, suunnitelmia on tehty jo jonkin aikaa. Joukko on iso, tavoite on yhteinen.
Tästä se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti