Loppukiri alkaa

Viimeinen viikko käynnissä. Valtavasti viilattavaa, teknistä säätöä ja pientä korjattavaa. Mutta aikaa on vielä viisi päivää. Siinä ajassa ehtii vaikka mitä.

Tässä vaiheessa pitää vain uskoa siihen, että valittu tie on oikea. Että enää kyse on tosiaan vain pienestä korjaamisesta. Että kaikkea ei kannata enää muuttaa. Tulee helposti astuttua siihen harhaan, että kaikki uusi on kiinnostavaa ja vanha jo liian monesti nähty.

Olen nyt kolme kuukautta tehnyt töitä lähinnä näyttelijöiden kanssa, olemme voineet rauhassa tutkia ja työstää. Nyt kaikki muuttuu, mukaan on tullut myös lavastus ja puvustus, pian valo ja äänikin löytää muotonsa.

Yhtäkkiä ohjaajana huomio onkin kiinnitettävä laajempaan kokonaisuuteen. Muutos on valtava, pitää kääntää omaa perspektiiviä kauemmaksi, nähdä enemmän, katsoa toisin. Ja luottaa valittuun tiehen, sekä siihen, että minua tarvitaan aina vaan vähemmän ja vähemmän. Odotan irtipäästämistä jo, vaikka toisaalta tekisi mieli takertua. Onneksi on konkreettinen deadline, ensi lauantaina oma osuuteni on aikalailla ohi, muut jatkavat.

Siihen asti vielä viilataan ja korjataan.

Muutamia kuvia maistiaisiksi

Reilu viikko Woyzeckin ensi-iltaan. Hommaa riittää. Tässä muutamia ennakkokuvia, olkaapa hyvät! Kuvaaja Meri Kailanto.

Woyzeck (Harri Kailanto) ja Tohtori (Nestori Välitalo)

Woyzeck (Harri Kailanto) ja Andrea (Karoliina Ailasmaa)

Marie (Kirsi Vattulainen) ja Woyzeck (Harri Kailanto)

Aliupseeri (Jani Hämäläinen) ja Rykmentinrumpali (Antti Kankainen)

Marie (Kirsi Vattulainen)

Sisäinen kate

Kolme viikkoa ensi-iltaan. Työn alla ilmaisun puhdistaminen. Rankkaa ja työlästä kaikille, niin näyttelijöille kuin ohjaajallekin. Kuoritaan esiin olennainen, tuodaan ajatukset sisältä ulospäin, kalibroidaan ilmaisu sopivalle tasolle. Johtolauseena (apusilmiltä viikko sitten saatu ja heti omaksi omittu) sisäinen kate.

Reilun viikon päästä aloitetaan läpimenoputki, mutta sinnekin on vielä varattu aikaa kohtausharjoituksille tarpeen mukaan. Pian päästään myös ulkoisten puitteiden kanssa eteenpäin, mukaan tulee valo, ääni, lavastus, puvustus, joita tähän mennessä on suurimmaksi osaksi voitu vain kuvitella. En malta odottaa, toisaalta haluaisin jo pikakelata loppuun, silti toisaalta takertua tähän vaiheeseen. Isoja ratkaisuja edelleen tehtävänä, omien virheiden tunnistamista ja niiden korjaamista, nyt kun vielä on mahdollisuus.

Silti, edelleen hyvä hyrinä, ei pelkoa tai epätoivoa, vaan vahvaa luottamusta!